Oon kateellisena katsellut (ja ehkä salaa myös lainannut tiirailuun esimiehen kiikareita) koko päivän töissä ikkunasta, miten paidattomat miehet moottoriveneilevät paahtavan auringon alla. Musta on täysin epäreilua, että porukka kävelee kesähepenissä ja flip flopeissa, ja samaan aikaan mä sulan töissä epämukavassa jakkuasussa. Meillä tosiaan on ilmaistointi, joka toimii vaan puolissa tiloissa. Joku valopää on varmaan taas keksinyt tavan säästää.
Töiden jälkeen painelin kaverin kanssa salaatille. Oltaisiin haluttu mennä terassille, mutta se oli tietenkin täynnä. Jouduin siis taas nauttimaan auringosta lasin läpi. Eipä ainakaan tarvitse huolehtia ihosyövästä. Oon tänä kesänä oikeasti ottanut aurinkoa KERRAN. Ja nyt on sentään jo heinäkuu. Kaukana menneisyydessä ovat ne rannalla vietetyt vapaakesät, jolloin minulta kysyttiin, kumpi vanhemmistani on ulkomaalainen.
Nyt makaan tuttuun tapaan X-asennossa sängylläni ja pohdin, katsoisinko Remember me vai Vicky Christina Barcelona. Voi, mikä Sophien valinta!
p.s En voi millään uskoa tätä, mutta tänään sain esimieheltä leffaliput hyvän työasenteen takia.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
torstai 30. kesäkuuta 2011
turhaa lätinää
Viime yönä liskot tekivät monta vierailua uniini. Töissä olinkin järkyttävän väsynyt ja sen takia koko aamupäivän huonotuulinen. Jopa mun esimies tuli kysymään, onko kaikki hyvin. En siinä kahdannut sanoa syyksi liskoja, vaan mumisin jotain epämääräistä "tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista". Ehkä 15 minuuttia kyseisen keskustelun jälkeen mun esimies yllätti mut haistamassa tussia. Mun ei siis ollut tarkotus impata, mutta fb -chatissa mun kaveri yllytti haistamaan.
-"Hermis, mitä sä teet?"
-"No, kunhan nyt halusin vaan haistaa..."
Tuli muuten kiire vaihtaa puheenaihetta. Eipä tarvii ainakaan enää jännittää töissä, koska "vuoden työntekijä" -titteli on satavarmasti mun.
Nolon työpäivän jälkeen olenkin vain lueskellut blogeja ja havainnut uuden, melkein joka blogissa esiintyvän muotisanan alennusmyyntijumala. Yäk. En ymmärrä muutenkaan, miksi bloggareiden pitää oikein viljellä niitä ällöttäviä, kliseisiä, kuluneita ilmauksia. Mun "lemppareita" (ärsyttävä sana muuten sekin) ovat mm. hovikuvaaja, himotus, abouttirallaa, note to self, mieheke. Vali vali. Mun kielenkäyttöhän on niin sukkelaa, että on varaa arvostella.
-"Hermis, mitä sä teet?"
-"No, kunhan nyt halusin vaan haistaa..."
Tuli muuten kiire vaihtaa puheenaihetta. Eipä tarvii ainakaan enää jännittää töissä, koska "vuoden työntekijä" -titteli on satavarmasti mun.
Nolon työpäivän jälkeen olenkin vain lueskellut blogeja ja havainnut uuden, melkein joka blogissa esiintyvän muotisanan alennusmyyntijumala. Yäk. En ymmärrä muutenkaan, miksi bloggareiden pitää oikein viljellä niitä ällöttäviä, kliseisiä, kuluneita ilmauksia. Mun "lemppareita" (ärsyttävä sana muuten sekin) ovat mm. hovikuvaaja, himotus, abouttirallaa, note to self, mieheke. Vali vali. Mun kielenkäyttöhän on niin sukkelaa, että on varaa arvostella.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
eka
Makaan sohvalla. Oon ollut tässä siitä asti, kun raahauduin aamulla jatkoilta kotiin. Todennäkösesti en aio liikauttaakaan itteäni mihinkään suuntaan koko loppuiltana. Mulle ei taaskaan varsinaisesti tullut darraa, mutta sellanen etova olo on suussa niin kuin aina.
Tutustuin eilen kivaan poikaan. Tiesin koko ajan, että se on mua vanhempi, ja se ihan yhtä varmasti ties, että mä oon nuorempi. Ikä tulikin sit puheeks ja keskustelu meni jotakuinkin näin:
poika: "Kyl mä tiedän, että sä oot mua nuorempi, mutta ikähän on vaan numero."
minä: "Niinpä. Ja onhan mulla paljon vanhempia kavereitakin."
poika: "Kerran yhen tytön kanssa jutusta ei tullut yhtään mitään ikäeron takia."
minä: "Paljon teillä oli ikäeroa?"
poika: "No se tyttö oli mua 11 vuotta nuorempi eli 91 syntynyt." (CHECK!)
minä: "mmmm"
poika: "Ja se asu vielä sen vanhemmilla." (CHECK!)
minä: "mmmm"
poika: "Ja kaiken lisäks se ei ollut koskaan ennen seurustellut." (CHECK!)
Keskustelun jälkeen hylkäsin kaikki maholliset ajatukset siitä, että meidän välille edes voisi tulla mitään pientä juttua ja menin nukkumaan. Aamulla me käveltiin samaa matkaa pois jatkoilta (mulla oli jotenki niin heikko olo, etten melkein kyennyt puhumaan), ja äsken se oli lisännyt mut facebookiin. Romanttissa suorastaan.
Tosiaan mun piti aloittaa blogi siveellisellä "annan istestäni mahdollisimman hyvän kuvan" -esittelyllä, mutta jotenkin päädyin kertomaan jostain ihan muusta. Todennäköisesti kovinkaan tasokkaita juttuja ei oo tässä blogissa siis tarjolla. Hermis kiittää ja kuittaa.
Tutustuin eilen kivaan poikaan. Tiesin koko ajan, että se on mua vanhempi, ja se ihan yhtä varmasti ties, että mä oon nuorempi. Ikä tulikin sit puheeks ja keskustelu meni jotakuinkin näin:
poika: "Kyl mä tiedän, että sä oot mua nuorempi, mutta ikähän on vaan numero."
minä: "Niinpä. Ja onhan mulla paljon vanhempia kavereitakin."
poika: "Kerran yhen tytön kanssa jutusta ei tullut yhtään mitään ikäeron takia."
minä: "Paljon teillä oli ikäeroa?"
poika: "No se tyttö oli mua 11 vuotta nuorempi eli 91 syntynyt." (CHECK!)
minä: "mmmm"
poika: "Ja se asu vielä sen vanhemmilla." (CHECK!)
minä: "mmmm"
poika: "Ja kaiken lisäks se ei ollut koskaan ennen seurustellut." (CHECK!)
Keskustelun jälkeen hylkäsin kaikki maholliset ajatukset siitä, että meidän välille edes voisi tulla mitään pientä juttua ja menin nukkumaan. Aamulla me käveltiin samaa matkaa pois jatkoilta (mulla oli jotenki niin heikko olo, etten melkein kyennyt puhumaan), ja äsken se oli lisännyt mut facebookiin. Romanttissa suorastaan.
Tosiaan mun piti aloittaa blogi siveellisellä "annan istestäni mahdollisimman hyvän kuvan" -esittelyllä, mutta jotenkin päädyin kertomaan jostain ihan muusta. Todennäköisesti kovinkaan tasokkaita juttuja ei oo tässä blogissa siis tarjolla. Hermis kiittää ja kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)